PREKAARIT BARRIKADEILLE!

Työn markkinat ovat kuitenkin rajussa muutoksessa. Pysyvien palkkatyösuhteiden rinnalla kasvavat vuokra-, pätkä-, silppu- ja osa-aikatöiden epävarma sektori, kaupallistunut kotityö, etätyö, yksinyrittäminen, apurahat, free lancer –työ jne. Yhä useampi jää joko kokonaan perinteisten kategorioiden ulkopuolelle tai kuuluu samanaikaisesti moneen. Yleisiä työehtoja heikennetään. Ansiosidonnaisuuteen ja syyperustaisuuteen nojaava sosiaaliturva menettää legitiimiyttään. Toisaalta yleistymässä oleville työn muodoille (palvelut/tietotyö) on yhteistä, että työtä on vaikea palauttaa yhteen paikkaan ja työtunteihin; työ on yhä enemmän irtaantumassa perinteisistä tehdasorganisaatioista kohden ajatonta, rajatonta ja maatonta tuotantoa.

Tätä työelämän epävarmistumisen tendenssiä kutsutaan prekarisaatioksi. Työelämän murros haastaa ay-liikkeen, sillä suurten tehdasyhteisöjen, pysyvien työsuhteiden ja ansiosidonnaisen turvan varaan rakentunut liike on hämillään muutoksen edessä. Miten yksinyrittäjä lakkoilee tai kodinhoitaja järjestäytyy? Kuka turvaa prekaarin jokapäiväisen leivän?

Ammattiyhdistysliikkeen sisältä löytyy lupaavia ituja, joista voi kasvaa uusi vastarinnan mahdollisuus. Kun työn rajat hämärtyvät, on ay-liikkeenkin löydettävä palkkatyötä laajempi näkökulma yhteiskuntaan. Monikulttuurinen työvoima edellyttää kulttuuritulkkien käyttöä ja maahanmuuttajataustaisia toimitsijoita. Perinteisen palkansaajajärjestön on avauduttava myös pienyrittäjille, hei työläisiähän hekin ovat.

Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden kannalta perustulo on kuitenkin kohtalon kysymys. Se on tällä hetkellä ainoa realistinen ja toteutettavissa oleva edunvalvontakeino yksinyrittäjille, vuokratyöläisille ja etätyöläisille, jotka eivät voi turvata perinteisiin ay-liikkeen painostuskeinoihin. Riittävän korkea perustulo on uusi lakkoase: se voi mahdollistaa prekaarille työvoimalle työstä kieltäytymisen silloin kun palkkatyön ehdot eivät työntekijän näkökulmasta ole riittävät. Erityisen tehokkaasti perustulo toimisi niillä matalapalkkaisilla (naisten) palvelualoilla, joiden työtaistelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä olemattomat.

Perustulon mahdollisuudet ulottuvat kuitenkin työtaistelun tuolle puolen, kapitalismin ytimeen. Prekaarien toimeentulon epävarmuus on kapitalismin etu, sillä se saa ihmiset haalimaan ”pahan päivän varalta” enemmän omaisuutta kuin he muuten tarvitsisivat. Vakavien ympäristöuhkien edessä palkkatyöstä ja ylikuluttamisesta kieltäytyminen voikin olla uudenlaisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen –passivismin – alku.

Itse puhun Suomen työttömyyden nujertamisesta ja työllisyyden kehittämistarpeista. Yhtenä esimerkkinä nostan esille Tanskan mallin. Onko se mahdollisuus vai uhka?