Tapahtuman perusidea on saada syvyttä ja laajutta ilmastokeskusteluun. Nyt suurin osa ilmastonsuojiljoista haluavat jotakin lisää: lisää vähäpäästöistä teknologiaa , lisää uusiutuvia energilähteitä. Koska näihin molemiin lisäysehdotuksiin sisältyy huomattavia ongelmia, ylivoimainen keino välttyä tuhoisalta ilmastonmuutokselta olisi haluta vähemmän: vähemmän energiaholismia, vähemmän tavaraa, vähemmän motorisoitua liikkumista.

Keskustelun yhtenä johtolankana on, että yhteiskunnan muuttaminen ilmaston kannalta kestäväksi ei onnistu nykyrakenteissa, joissa rahatalous on irroitettu politiikasta ja politiikka on vain nimellisesti kansanvaltaista. Tarvitaan siis kokonaivaltaista demokratiaa, jossa elämän kaikki ulottuvuudet ovat kansanvaltaisesti järjestetty. Helatorstaina puitavana ovat kulttuuri,
talous ja politiikka.

Ajatuksena on, että mahdollisimman moni alustajista on mukana kaikissa osissa ja sitä myötä keskustelu menee eteenpäin. Tavoitteena on, että näiden
keskustelujen avulla syntyisi joitain konkreettisia yhteiskunnallisia aloitteita.

Ykkösideana tällä hetkellä on uusi prosenttiliike, jossa kansalaiset sitoutuisivat vähentämään omaa energiankulutustaan yhdellä prosentilla vuodessa, lahjoittamaan tuloistaan (tai energiansäästöllä säästyneistä rahoistaan) proesentin kokoonaisvaltaista ilmastonsuojelua edistävään
kansalaistoimintaan ja vaatisivat valtiota saman tavoitteen taakse. Kohderyhmänä olisivat kaikki teollisuusmaiden asukkaat ja kehitysmaiden
kuluttuva luokka (>500 $/cap ppp). Puhutaan tästä ja muista ideoista, kun tavataan.

Terv. Marko
* * *

MUUTETAAN YHTEISKUNTAA - EI ILMASTOA

TO 17.5. klo 11-16 Pirkanmaan sosiaalisfoorumissa
Höyrykonemuseo, Werstas, Väinö Linnan Aukio, Finlaysonin alue
Järjestävät Vastedes ja Tampereen tulevaisuuden voima

i) Kulttuuri 11-12:30

Pj. Niklas Vainio
Elämäntapavalinnoilla kestävyyteen: John Webster
Yltiöyksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen: Meri Lähteenoksa,
Kulutuspropagandasta vapauteen: Olli Tammilehto

ii) Talous 13:14:30

Pj. Anastaia Laitila
Ihmisen talouden koko kuva: Hilkka Pietilä
Kapitalismista sosialismiin: Ville Rantanen
Demokraattinen talous: Ville-Veikko Hirvelä

ii) Politiikka 15-16:30

Pj. Otto Auranen
Yhtiövallasta kansanvaltaan: Olli Tammilehto
Kansalaisliikkeet muutosvoimana: Riitta Savikko, Kristiina Korjonen
Kokonaisvaltainen demokratia: Kai Vaara

Raportti osasta I: KULTTUURI

Werstaan höyrykonemuesoon kokoontunut ryhmä käynnisti kuusituntisen rupeaman kuulemalla elokuvadokumenttaristi John Websterin alustuksella kulttuurin muutoksesta. John kertoi uusimmasta elokuvahankkeestaa, joka käsittelee ilmastonsuoujelua ja kertoo hänen perheensä päätöksestä vähentää öljyn kulutus kymmenesosaan. John näytti elokuvastaan lyhen trailerin ja kertoi siihen liittyyvästä ajatuksesta yksilöiden toininnan muuttumisen tärkeydestä. Johnin mukaan muutosvastarintaan liittyvistä peloista pitäisi päästä eroon ja toivoo vuonna 2008 valmistuvan dokumenttielokuvan auttavan siinä. Päästöjen vähentämisestä pitäisi olla selvempää taloudellista hyötyä. Myös kulttuuristen arvostusten tulisi muuttua niin, että statussymboleita ei olisi luonnon saastuttaminen vaan sen varjelu.

Websterin perheen kokeilussa pudottaa päästöjä 90 % huomattiin, että ensin näyttää mahdottomalta, mutta kun on 'pakko' vaihtoehdot löytyvät kyllä. Tahto puuttuu, mutta sen täytyy tulla. John luottaa yksilön voimaan, kun ymmärrys leviää.

Vilppulan Katajamäen ekokylän perustaja Kai Vaara kertoi omista elämäntapavalinnoistaan. Kaitsu kiinnitti huomiota yhteiskunnan rakenteisiin, jotka ohjaavat ihmisten valintoja luonnon ja ilmaston kannalta aivan väärään suuntaan.

Olli Tammilehto kertoi PR-toiminnan ja propagandan synnystä 1920-luvulla ja sen merkityksen kasvusta nykypäivään. Kapallinen propaganda on anti-humanistista ja tuhoisaa. Historia on täynnä kulttuurisia muutoksia, jotka tapahtuvat nopeasti. Esim. Buenos Aires joulukuussa 2001.

Ville-Veikko Hirvelä: Kuluttaminen on tiivisti yhteydessä merkityksiin. Olisi syytä päästä merkitysten kuluttamisesta merkitysten tuottamiseen. Itse tehty taulu seinällä on paljon enemmän oma kuin kaupasta 'valittu', ja keskiluokka varmaan tunnistaa tämän eron.

Marko Ulvila: Energian tuhlaamisesta pitäisi päästä samalla tavalla eroon kuin lasten pahoinpitelystä kasvatuskeinona. Aikanaan lasten piekseminen oli normaalia ja jopa ihailtua, samoin kuin energian yletön tuhlaaminen nykyään. Tarvitaan samankaltainen kulttuurimuutos, jossa energian tuhlaamisesta ei tule ainoastaan paheksuttavaa, vaan rangaistava teko.

Meri Lähteenoksa aloitti viittaamalla kokemuksiinsa Annikinkadun puutalokorttelin yhteisöstä, joka on nyt korttelin myynin vuoksi hajonnut. Keskiluokkaiset naiset ovat hyvin halukkaita muutokseen, se näkyy monilla elämän laatuun liittyvien kurssien ja muun toiminnan kysyntänä. Meri oli optimistinen muutokseen, jonka merkkejä ovat mm. slow food ja muut slow -liikkeet. Kaupunkien kyläytyminen eli , prosessi, jossa kaikkien kyvyt tulevat käyttöön, olisi välttämätön. Se voi olla piha, työpaikka tai muu yhteisö, joka alkaa elää ja kannattelemaan muutosta ja vapautumista markkinoiden ikeestä. Edellytyksenä on, että on jokin paikka, johon lahjansa laittaa ja ainakin muutama muu, jonka kanssa yhdessä työstää. Ahdistus ilmastonmuutoksesta on iso. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ei ole vältämättä ristiriidassa; Annikilla lähtökohta oli, että jokainen toisi oman syntymälahjansa ja peruslaatusta ja saisi sen kukoistukseen tukea muilta. Nyky-yhteiskunta ei tarjoa paikkoja läheskään kaikille, mikä näkyy mm. ylettömänä kuluttamisena.

II POLITIIKKA

Yhteeneveto alustuksista

Olli Tammilehto aloitti väitteellä, jonka mukaan nykyinen yhteiskuntamme ei ole kansanvalta, koska talous on jätetty demokraattisen ohjauksen ulkopuolelle ja sen toimintamalli on yksinvaltainen. Ajatellaan, että talous toimii omia aikojaan ja sen tulee kasvaa, ja yhteiskunnan tehtävä on vain jakaa talouden tuloksia. Tällainen 'järkevä' ajattelu sallii jatkaa talouden elämää kansanvallan ulkopuolella, mikä puolestaan ruokkii edelleen kasvihuonekaasupäästöjen kasvua. Hetkelliset demokratia-aallot kuten Ranskan vallankumous on painettu takaisin kapitalismin / yhtiövallan alle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja talouden demokratisointi kulkevat käsi kädessä.

Riitta Savikko ja Kristiina Korjonen kertoivat aluksi paikallisen kansalaistoiminnan tuloksesta 'Ilmastotavoite Tampereelle', jossa esitellään kasvihuonekaasupäästöjen tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Riitta Savikko kerto suomalaisten järjestöjen ilmastoaiheisesta toiminnasta. Tiedotusta on harjoitettu monella tapaa nettisivuista tempauksiin. Keskustelualoitteita on tehty mm. ilmasto-oikeudenmukaisuudesta.

Kristina Korjonen kritisoi vihreän liikkeen myöntymistä talouskasvun tavoitteluun ja sen myötä lisääntyviin ympäristöongelmia. Meillä on velvollisuus säilyttää luotoa tuleville sukupolville. Suomesta puuttuu todella perusteellinen ja kattavasti toimiva, 'ympäristövallankumouksellinen' kansalaistoiminta. Tällaisen uuden järjestön olisi paras toimia parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolella kansalaistoiminnassa ja yksilöiden aktivoinnissa. Suora toiminta puolustaa paikkaansa.

Ville Rantanen ehdotti uuden järjestön perustamista, vaikka ympäristövallankumouksellisen puolueen nimellä, sekä vallankumousopiston perustamista tarjoamaan koulutusta kansalaistoiminnan keinojen koko kirjosta.

Marko Ulvila yhtyi aiemmin esitettyyn käsitykseen nyky-yhteiskunnan epädemokraattisuudesta. Kapitalistisen talouden jättäminen kansanvaltaisen ohjauksen ulkopuolelle ja lainsäädännön aloitteiden siirtyminen kansainvälisiin neuvotteluihin eivät jätä kansanvallalle juurikaan tilaa. Muutoksen pohjalle tarvittaisiin kokonaisvaltaisen kansanvallan idea, jossa tavoitellaan demokratiaa elämän kaikkiin ulottuvuuksiin kuten kulttuurin, talouteen, sosiaalisiin suhteisiin politiikan lisäksi. Tarvittaisiin myös yhteisöjä, jotka vapautuvat ja irrottautuvat kaupallisesta propagandasta ja kulutuskulttuurista. Tällaisten yhteisöjen jäsenille vapautuisi runsaasti aikaa muutostyöhön. Yksi idea olisi uusi prosenttiliike, jonka jäsenet sitoutuisivat vähentämään energiankultustaan prosentilla vuodessa.

III Talous

Hilkka Pietilä esitteli ihmisen talouden koko kuvaa. Se poikkeaa paljon vallitsevasta taloudesta, joka perustuu elottomaan aineeseen ja rahassa mitattavaan. Tällainen talous on vastakkainen koti- ja viljelytaloudelle. Viljelytalous on yhteneväinen luonnon uudistuvavien voimien kanssa. Teollinen rahatalous haittaa sekä viljelytaloutta että kotitaloutta, tavoitteena molempien alasajo ja niissä tapahtuneen toiminnan siirtyminen markkinoille. Tässä menetetään ihmisyys ja ihmisarvo. Kotitalouksissa ihmisten valta ja mahdollisuus säädellä kulutusta on suurin, mutta taitoja ja osaamista täytyy elvyttää ja kehittää. Turhasta kulutuksesta luopuminen ja itse tekeminen lujittaa kotitaloutta.

Ville Rantanen kertasi historiaa, jossa kaikki kulttuurimuodot keräilijöistä nykypäivään ovat aiheuttaneet mittavaa luonnontuhoa. Silti markkinatalous eroaa aiemmasta siinä, että se vaatii jatkuvaa kasvua. Vaihtoehtona on kasvupakosta irtautuva sosialismi. Nykyjärjestelmä jopa vihreänä versiona johtaa laajamittaiseen tuhoon, siksi se on syytä kumota. Parempi vaikka palata luoliin kuin tukehtua jätteisiin.
Ollaan realisteja ja vaaditaan mahdotonta.

Ville-Veikko Hirvelä määritteli talouden hengissä pysymiseksi. Tämä on suorassa suhteessa ilmaan, jota ei voi omistaa mutta silti on meitä syvemmin kuin omaisuus. Sama koskee vettä ja maata ja kaikkea, mistä ihminen on kautta historian elänyt. Kaupallisen arvon tuottamisen ja vaihtamisen järjestelmä on ensimmäinen, mikä on ajanut ihmisen olemassaolon uhatuksi. Tätä taustaa vasten Kioton mekanismit päästökauppoineen vie kehitystä huonoon suuntaan kaupallistamalla ilmakehää, maata ja metsiä. Ilmastonnmuutoksen ratkaisuja pitäisi hakea pikemminkin hengityksen mallista. Talouskasvu kertoo ensisijaisesti voimavarojen siirtymisestä ei-kaupallisesta taloudesta kaupalliseen. Tämän torjumiseksi pitäsi etsiä malleja alkuperäsikansojen, omistamattomuuteen ja luonnonmukaisuuteen perustuvista järjestelmistä. Miten luoda kulttuuri, joka ei syrjäytä luonnon omaa (metsän villiä) kasvua.

Koe

Hei! Olen samaa mieltä Ville-Veikko Hirvelän kanssa siitä, että luonto-ongelmamme taustalla ovat tietyt ajattelutavat, jotka ohjaavat tapaamme nähdä luonto ja suhtautua siihen myös käytännössä. Jos luonto nähdään pääasiassa "kaupallisen arvon tuottamisen ja vaihtamisen järjestelmän" näkökulmasta, niin on selvää, että tämä johtaa ennen pitkää luonnon rajojen ylitykseen. Siksi olis mielestäni hyvin mielenkiintoista ja tähdellistä tutkia tarkoitusrakenteita, jotka ohjaavat tapaamme ymmärtää luonnon merkitys ja yrittää etsiä vaihtoehtoja. Ymmärrän Hirvelän tapailevan jotakin tämän suuntaista, kun hän esittää, että emme voi omistaa ilmaa, joka "on meitä syvemmin kuin omaisuus". Ehkä tämän voisi sanoa myös niin, että kun hengitämme, niin olemme suhteessa ilmaan tasolla, jolla omistamisen näkökulma ei ole vielä mahdollinen. Ilmaisu "ilma on meitä" on hyvin mielenkiintoinen, vaikka en saakaan heti kiinni sen tarkoituksesta. Onko kyse siitä, että hengitys enemmän tapahtuu meille kuin me tekisismme sen ja ilma antaa meille tässä tapahtumassa elämämme? Tavanomainen näkökulma kääntyy tässä toisin päin: kun yleensä ajattelemme, että me tarkoitamme ilman olemaan niin tai näin - esimerkiksi raaka-aineena -, niin nyt ilma onkin meitä. Tämä kuulostaa kyllä hieman oudolta, mutta on täysin mielekästä, jos asian miettii läpi kaikessa rauhassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka Hirvellä valaisee ajatustaan.

Tutkimalla tarkoitusrakenteita, jotka ohjaavat suhdetta luontoon muissa perinteissä voisimme varmasti oppia näkemään selvemmin, mikä ajattelutavassamme on ongelmallista ja ehkä myös löytää vaihtoehtoisia ajattelutapoja. Olisiko mahdollista käynnistää tämän suuntainen tutkimusohjelma?

Olen samaa mieltä Hirvelän kanssa siitäkin, että luonto-ongelmaa ei voi ratkaista teknisin tai taloudellisin keinoin, jos nämä pysyvät ongelman taustalla olevan ajattelutavan puitteissa. Tällaisessa argumentoinnissa - esimerkiksi biologisessa, ekologisessa tai kapitalismin omiin etuihin vetoavassa - on nähdäkseni vaara mukautua liiaksi juuri siihen tarkastelutapaan, josta ongelma johtuu. Mutta ehkä on kuitenkin parempi kuin ei mitään, jos jotkut yrittävät painostaa hallituksia noudattamaan Kioto-tavoitteita.

Jos jotakuta haluttaa aloittaa tämän suuntainen keskustelu, niin olen yrittänyt avata blogin tätä tarkoitusta varten nimikkeellä "aate". En tosin ole aivan varma onnistuinko siinä. Ehkä joku Hirvelän tuttu voisi ehdottaa hänelle, että hän kirjoittaisi aiheesta laajemman alustuksen, mikä voisi ilmestyä tuossa blogissa tai vaikka tällä samalla sivulla.

Terveisin,

Näkymätön Mies